TÄSSÄ SITÄ TISKATAAN IHAN MUINA HOMOINA
- 6.1.
- 2 min käytetty lukemiseen
Päivitetty: 27.1.
Olen kovasti pohtinut, millaista on se ”homoseksuaalinen elämäntapa”, jota jotkut innokkaasti paheksuvat. Tarkastelenpa siis omaa, tavallista lauantaitani, olenhan ihka oikea homo.
Herään seitsemältä siihen, että koira haistelee naamaani. Herään uudestaan parin minuutin
kuluttua, kun samainen kaveri läpsii isolla, mustalla tassullaan poskeani. Nousen silmäpussit
polvissa lotisten ruokkimaan läpsijän sekä sen siskon, joka ei meinaa jaksaa raahautua ruokakupille. Päästän molemmat ulos aitaukseen kirmailemaan.
Sytytän takkaan tulen, sillä pakkasta on ihan homona. Koirat rämistävät oven kahvaa, koska haluavat jo takaisin sisälle lumihangesta, avaan niille oven. Keitän pikakahvia itselleni ja teetä armaalle puolisolleni, tänään minä ehdin aamutoimiin ensin. Hörpimme juomiamme sängyssä, toinen täyttää sanaristikkoa, toinen lukee puhelimesta Hesaria. Pienempi lapsi tulee viereen jyrsimään juusteltua hapankorppuaan ja höpöttämään.
Syön aamupalaa, siivoilen vähän, täytän tiskikoneen, rymistän kellariin tunkemaan pyykkiä pesukoneeseen. Armas tekee töitä läppärillään, pienempi lapsi on syventynyt piirtämään, iso lapsi nukkuu vielä.
Putsaamme lumet auton päältä ja armas ajaa meidät Prismaan, koska puolivälissä on se järkyttävän kapea pikkusilta, jolla minä en uskalla ajaa, enkä sitäpaitsi osaa parkkeerata kunnolla, paitsi kauimmaiseen nurkkaan. Unohdamme ostaa ketsuppia. Ripustan pyykit.
Iso lapsi kömpii aamupalalle ja sanoo moi. Olen ostanut hänelle cokista, koska yritän olla kiva äiti. Armas tekee meille linssikeittoa. Syömme sohvilla, koska ei huvita siivota ruokapöydällä viikkausta odottavaa liinavaatekasaa. Koirat saavat nuolla lautaset. Iso lapsi menee huoneeseensa pelaamaan ja pieni lapsi haluaa pelata yhdessä lautapeliä.
Ruokapöytä on nyt pakko siivota, että peli mahtuu. Lapsi löytää pelissä ensimmäisenä aarteen ja voittaa taas.
Vessan hanasta ei tule lämmintä vettä, putki on jäässä. Jos joku haluaa peseytyä, vesi pitää ottaa keittiön hanasta. Kukaan ei halua. Koirat menevät taas ulos ja armas jatkaa töitään, minä istun nojatuolissa kirjoittamassa ja pienempi lapsi makaa sohvalla kuuntelemassa Soturikissat-äänikirjaa.
Kaikilla on taas nälkä. Laitamme yhdessä uunileipiä ja niihin liikaa juustoraastetta, tämä on pienemmän lapsen lempiruoka. Syömme taas olohuoneessa.
Isompi lapsi käy lenkillä ilman pipoa ja me muut katsomme telkkarista Lomalle lompsis -sarjaa, koska siinä on hauskoja tyyppejä. Ison lapsen lisäksi kukaan muu ei halua käydä ulkona pakkasessa.
Koirille annetaan päiväruoka, toinen henkäisee ruokansa sekunnissa, toinen sylkee
nappuloita ympäri mattoa ja suostuu syömään vasta, kun nappuloiden päälle ripotellaan raejuustoa.
Lämmintä vettä ei tule vieläkään, laitetaan lämmityslaite puhaltamaan putkia kohti ja pidetään hanaa auki.
Myöhemmin lorvitaan sohvilla ja katsotaan Haluatko miljonääriksi, yritetään tietää oikeat
vastaukset. Pienempi lapsi piirtää samalla viltin alla. Syödään iltapalaksi jugurttia ja hunajamelonia, josta pienempi ei tykkää.
Minä menen nukkumaan yhdeksältä, pienempi jää lukemaan sänkyynsä, isompi lapsi pelaa netissä etäkaverin kanssa ja armas jää katsomaan Netflixistä ruotsalaista dekkarisarjaa, jossa on minulle liikaa ruumiita.
Taas on yksi päivä homoseksuaalista elämäntapaa takana.


Kommentit